Hyvästi Studio 1!

Wau! Nyt on koittanut tämä häkellyttävä ja odotettu hetki, kun voi heittää hyvästit Studio 1:lle. Ei enää jokaviikkoisia lauantai-illan deadlineja, ei enää perjantaipaniikkeja tai yömyöhään kestävää koodausta, ei enää CMapToolsia eikä enää projektin kanssa tuskastelua! Uskomatonta, että tästä eteenpäin perjantaisin voi olla muutakin elämää kuin koodaaminen. Toisaalta on pakko myöntää, että onhan tämä vähän haikeaakin…

Studio 1 alkoi pelottaa minua jo kesällä, kun postilaatikosta pamahti kaikkien muiden ”Tervetuloa Aaltoon”-lappujen seassa infolehtinen syksyllä koittavasta pelottavasta jättiläiskurssista. Jaiks koodaamista, mitä se edes oikeasti on? Nopeasti syksyllä koulun ja Studio 1 alkaessa tajusin ainakin sen, ettei koodaaminen ehkei ole se minun lempparijuttuni. Pakko oli kuitenkin sukeltaa Javan maailmaan ja pelokkaana katsoa, mitä se tuo tullessaan.

Ensimmäiset koodikierrokset menivät täydellisen hämmennyksen vallassa. Aluksi koodi ei edennyt mihinkään ilman assareiden vinkkejä ja Eclipseen syntyvistä riveistä ei ymmärtänyt mitään. Ensimmäisen ohjelmointikierroksen jälkeen tullut teoriatehtävä tuntui lasten leikiltä – vaikka en ikinä ollut aiheesta aikaisemmin kuullutkaan, niin suomea sentään osaan kirjoittaa! Myös viikoittaiset olosessiot toivat mukavaa vastapainoa ohjelmoinnille ja olihan meillä aika tosi kiva ryhmäkin!

Syksyn edetessä alkoi pikkuhiljaa oppia, että koodikierroksiin menee oikeasti niin paljon aikaa, ettei koodaaminen maanantain ja perjantain paniikkisessioissa mitenkään riitä. Näin kotona koodaaminenkin alkoi hiljalleen sujua. Koko syksy meni hujauksessa jatkuvassa pienessä koodistressissä ja lopulta koitti se ihmeellinen päivä, kun edessä oli oikeasti ihan viimeinen koodikierroksen tehtävänanto – ja vieläpä kiva sellainen! Ensimmäisen kerran koodaamisesta tuli edes vähän konkreettisempaa ja sen tuloksia pystyi heti testailemaan käytännössä. Ja mikä parasta, viimeisessä kierroksessa ei ollut yhtäkään testiä, joita ajettaessa melkein teki mieli rukoilla, että näytölle tulostuisi maagiset taikasanat ”Pintapuolisessa testauksessa ei havaittu virheitä.”

Ei Studio 1 kuitenkaan tähän loppunut, vielä oli jäljellä kurssin pelottavin ja aikaa vievin osuus – joululoman piristeeksi kehitetty projekti! Aluksi projekti tuntui ylitsepääsemättömältä: ”Miten voin osata suunnitella ja toteuttaa ihan itse jonkin ohjelman, kun pari kuukautta sitten en edes tiennyt mitä koodaaminen on?!”. Loppujen lopuksi projekti osoittautuikin kurssin leppoisimmaksi ja kivoimmaksi osuudeksi. Deadline ei painanut heti päälle ja oikeasti sai käyttää mielikuvitusta ja päättää ihan kaikesta!

Kaiken kaikkiaan Studio 1 oli todella rankka, mutta myös älyttömän kasvattava kurssi. En muista milloin viimeksi minun olisi tarvinnut opetella jotain entuudestaan niin tuntematonta ja mukavuusalueeni ulkopuolella olevaa asiaa. Kurssi opetti päällimmäisenä asiana ainakin sen, että mitä tahansa voi oppia, kunhan vain tarpeeksi haluaa (tai on tarpeeksi kova pakko).

Hanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s