Lopettelua

Kun syksy alkoi, en tiennyt ohjelmoinnista mitään. Odotin jännityksellä tulevaa ja hieman epäröiden pohdin, olisiko todella mahdollista, että joululoman aikana koodaisin oman ohjelmani.

Aluksi tuntui siltä, että meidät phuksipallerot heitetään vain altaan syvään päähän ja komennetaan uimaan toivomuksena, ettei kukaan huku. Opetus ja tehtävänannot olivat aina omaa osaamistasoa korkeammalla, joten räpiköimiseltä ei voinut välttyä. Eniten hajottivat aikataulut. Juuri kun oli saanut ohjelmointitehtävän palautettua, piti alkaa pohtia teoriatehtävää, ja jos ja kun aloitti seuraavan ohjelmointiharjoituksen väsäämisen vasta teoriatehtävän palautuksen jälkeen, oli myöhässä.

Viikottaiset OLOsessiot olivat mukava hengähdystauko muun kurssin kiireessä. Ryhmän kanssa aiheiden käsittely ja postit:ien kirjoittelu sujui rennoissa ja hauskoissa merkeissä. Sessiot auttoivat myös asioiden oppimisessa. Joka kerta sukellettiin hieman syvemmälle koodaukseen ja lopulta oltiinkin siirrytty filosofisesta pohdinnasta botin suunnitteluun.

Kurssin aikana en oikeastaan koskaan viihtynyt paniikissa. Toisaalta oli hyvä viettää siellä ensimmäiset ohjelmointikierrokset, koska sen jälkeen kykeni tekemään myöhempiä kierroksia osittain itsenäisestikin.

Projekti oli omalta osaltani kurssin ehdottomasti paras osuus. Deadline oli sopivan kaukana, jotta työhön ehti todella rauhassa syventyä ja aikaa riitti, kun ei ollut muiden kurssien tehtäviä samaan aikaan päällä.

Projektin aikana huomasi oman paineensietokyvyn kehittyneen. Kaksi viikkoa ennen deadlinea totesin kylmän viileästi, ettei alkuperäinen projektiaiheeni tule valmistumaan, vaan vaihdan aihetta itselleni selkeämpään peli-ideaan. Lopputuloksena koodasin intensiivisesti viikon peliä, joka valmistui muutama päivä ennen deadlinea kaatuilematta ja melko toimivana. Kaiken huippuna oli, että pelin koodailu Olkkarilla tuntui hauskalta eikä läheskään niin hirveältä kuin olisi voinut luulla aiempien aikatauluista ”selviämisten” perusteella.

Vaikka välillä ja melko useinkin suhtauduin kurssin opetustyyliin kriittisesti, olen oppinut kuluneen syksyn aikana aivan käsittämättömän paljon lähtötasooni nähden. Käsitykseni koodaamisesta on aivan eri luokkaa, ja vaikka en vieläkään ole siinä mikään huippu, alan ymmärtää itseäni taitavampien puheita ja koodaukseen liittyviä haasteita. Ja eikös se ollut tässä tavoitteenakin?

-Emmi

3 thoughts on “Lopettelua

  1. Voisitkos sitä paremmin sanoa. Olen itse todella ihmeissäni siitä, miten kaikki oikeasti oppivat niin törkeän paljon näin törkeän lyhyessä ajassa. Tämä kurssi oli kyllä todellinen ihmisluonteen näytön paikka!

  2. Toi on kyllä totta, että ainakin käsitys koodaamisesta on muuttunut tän kurssin jälkeen täysin! Ohjelmoinnilla on yleisesti ottaen tosi huono maine ja monet, jotka eivät edes tiedä mitä ohjelmointi on (esim. minä vielä kesällä😀 ) ajattelevat, että se on pelkästään joidenkin hikisten nörttien touhua. Mutta vääräksihän tämäkin ennakkoluulo on nyt tullut todistettua🙂

  3. Olis ehkä mielenkiintoista selvittää, valitsisko porukka tässä vaiheessa koodauksen vai fysiikan. Nyt on kumpaankin kuitenkin tuntumaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s