Lopun sanat

Studio 1

”Te ette selviä studio 1:stä” tuntui alkuunsa kummalta liioittelulta – ei kai se ohjelmointi nyt niin vaikeaa voinut olla? Pian kuitenkin selvisi, että kurssi on kyllä ansainnut maineensa.

Oli täsmälliset tehtävänannot ja assarit ja paniikit, mutta silti tuntui, kuin phuksiparat olisi heitetty kylmään veteen. Samalla kun muutama kymmenen phuksia yrittää samanaikaisesti selvitä luokkakohtaisten metodien saloista ja paikalla on vain muutama assari, on kaaos jo melko valmis. Onneksi oli olo-sessiot, niiden infopläjäykset ja post-it-lappujen kirjoituskilpailukisat. Teoriat oli hyvin sidottu vuorovaikutuksen yhteyteen, vaikka välillä annettujen tiedonetsintätehtävien tiedonetsintä jäikin hieman lyhyehköksi.

Vaikka esseet ja käsitekartat tuntuivat aina tulevan huonoon väliin, osoittautuivat ne kuitenkin varsin hyödyllisiksi varsinkin projektia tehdessä – ainakin omia Swing-esseitä tuli lueskeltua projektin teon yhteydessä.

Vauhtiin pääsemisessä kesti aikansa, ja tehtävänannot vaikeutuivat ja monimutkaistuvat aikalailla samaa tahtia oppimisen kanssa. Kun lähtötietoa koodaamisesta oli tasan nolla, oli opittavaa paljon, ja se piti tehdä vauhdilla. Perjantainen paniikki muuttui jo aikalailla tutuksi, kun viimeisten päivien aikana tuli tahkottua suurin osa koodista. Ja jokaisen DL:n jälkeen tulikin jo seuraava tehtävänanto päälle, joten tehtäviin oli harvoin aikaa keskittyä enempää kuin se viikko. Muista kursseista ei sitten puhutakaan.

Itselleni suuri helpotus oli päästä eroon seikkailupelistä. Siinä vaiheessa kun oli vihdoin oppinut ymmärtämään, että Google on ystävä, oli mukava aloittaa ns. tyhjältä pöydältä. Myös se, kuinka työnsä tulokset pääsi näkemään heti graafisen puolen ansiosta, oli varsin palkitsevaa. Viimeinen tehtävänanto olikin mielestäni kaikista antoisin.
Projekti kuulosti alkuunsa varsin kauhistuttavalta – että pitäisi keksiä aihe ja arkkitehtuuri ja itse koodikin ihan itse? Heti alkuunsa minulle oli kuitenkin selvää, etten haluaisi alkaa räpeltämään peliä, vaan olisi mukava tehdä jotain oikeasti hyödyllistä, eikä (minun taidoillani) jotain vähintäänkin rumaa ja yksinkertaista tasohyppelyä. Kaveripiirissä käytyjen ideointipiirien jälkeen ideaksi syntyi kryptausohjelma. Tosin sellaiselle tarvitsisi vielä jonkin alustan, joten päätin sijoittaa ohjelman sähköposti-clientin yhteyteen.

Projekti opetti enimmäkseen kolme asiaa: Google on jumala, paras koodausaika on kymmenen jälkeen illalla ja kaikki parhaat ideat tulevat aina viimeisten tuntien aikana. Oli myös eräs asia, jota en edes projektin aika oppinut: aloittamaan ajoissa. Toisaalta taas, projekti oli Rubyricissä jo 23.31, joten mitä turhia.

Studio 1 jäi mieleen intensiivisenä, työntäyteisenä, välillä hermoja raastavana, mutta siltikin palkitsevana kokemuksena. En kylläkään tiedä, onko Java mukava työkalu vai ohjelmoijien hermojen riistämiseksi tehty kidutusväline.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s