Se on hänessä

Niin mikä? No Studio 1 tietysti. Tästä hetkestä on hädin tuskin uskaltanut unelmoida, mutta nyt se hetki tosiaan on käsillä. Tämä suorastaan eeppinen kurssi piti sisällään niin paljon tuskaa, hikeä ja kyyneleitä, ettei sellaista toivoisi kenenkään kokevan. Niiden vastapainoksi kuitenkin matkaan tarttui paljon muistoja ja itsensä ylittämisen kokemuksia. Kurssin aikana tulikin todistetuksi, että myös sokea kana voi löytää sen jyvän joskus, kun tarpeeksi uskoo ja yrittää.

Kaikki alkoi synkkänä syyskuisena päivänä. Homman nimi oli luento numero 1. Tilaisuudessa käytiin läpi kurssin peruskäytännöt, sekä muun muassa jaettiin ryhmät, joissa tultaisiin keskustelemaan Javasta seuraavat pari kuukautta. Silloin olin vielä autuaan tietämätön siitä, mitä kaikkea kurssi lopulta pitäisi sisällään

Jo ensimmäinen teoriatehtävä otti allekirjoittaneelta luulot pois. Kahdeksan sadan sanan essee Javan luokista ja olioista, siis aiheesta, josta en vielä esseetä aloittaessanikaan tiennyt tuon taivaallista. Lopulta noin viikon tuskailun jälkeen sain kun sainkin esseen palautettua rubyriciin, ja pystyin vihdoin huokaisemaan helpotuksesta. Matka oli kuitenkin vasta alussa.

Itse koodaaminen olikin jo astetta hankalampi homma. Tuskan hiki valui pitkin otsaa, kun paniikkisessioissa piti imeä assareista kaikki tieto irti. Tämä tarkoitti varsinkin ensimmäisillä kierroksilla sitä, että nämä suurin piirtein luettelivat allekirjoittaneelle, mitä seuraavaksi tulisi kirjoittaa. Pikkuhiljaa, askel kerrallaan, koodaamisesta kuitenkin alkoi jopa ymmärtää jotain, ja työskentelystä tuli kokoajan itsenäisempää.

Toisen koodikierroksen tunteita kuohuttanut plagiointi -episodi antoi myös oman mausteensa syksyyn. Kaikkien onneksi tilanteesta selvittiin puhumalla, mutta ainakin itselleni se jätti hiukan huonon maun suuhun oltuani itse vastuussa koodin leviämisestä. Olenkin tyttöjen puolesta pahoillani sotkettuani heidät mukaan. Muuten tilannetta voi jo muistella huumorilla, ja mielestäni episodi vain lähensi jo ennestään tiivistä fuksiporukkaa.

Koko syksyn kruunasi massiivistakin massiivisempi projekti, jonka parissa vietettiin unettomia öitä enemmän kuin tarpeeksi. Kurssin alussa ajatuskin omasta pelistä tuntui lähes mahdottomalta, mutta kuin ihmeen kaupalla se tulikin kuin tulikin lopulta valmiiksi. Tästä voin olla aidosti ylpeä.

Vaikka kurssi muuten onkin paketissa, varjostaa sitä omalla kohdallani yksi pieni yksityiskohta; tentti ei mennyt läpi, eikä uusintaankaan ehtinyt. Nähtäväksi siis jää, milloin tämä kurssi saa osaltani lopullisen päätöksensä. Kuitenkin olo on jo nyt erittäin helpottunut. Takki on tyhjä, all is said and done.

Kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s